Täti Pensiön penseää tarinaa

Jo yli vuoden olemme miettineet remonttia ja viime kesänä vähän yritimmekin tehdä. Tietysti jäi kesken kun muut kiireet painoivat päälle. Nyt sitten päätimme aloittaa kunnolla remontoinnin, asunto kuitenkin on parempi myydä siistittynä kuin nykyisessä kunnossa. Tällä hetkellä tapetit ovat aika vanhahtavia enkä usko kovin monen innostuvan ruskehtavista seinistä.

Eilen sitten otin tapetinirroitusaineen testiin josko sillä homma sujuisi mukavasti. Ja sehän oli loistavaa ainetta. Tapettiin aine, odotellaan vartti ja sen jälkeen vain vedetään irti. Suurin osa lähtee ilman mitään ongelmia.

Nyt sitten toivottavasti riittää aikaa että saa seinät tasoitettua ja hiottua ja maali pintaan. Huone kerrallaan, sillä se mennee.

Nyt sitten on viikko takana todistettua addiutta. Aluksi lääkitys sekoitti hieman päätä ja varsinkin "vieroitusoireet" tuntuivat pari päivää todella ikäviltä. Alakuloinen ja väsynyt. Tuli kauhea migreeni kun ei syöminen kiinnostanut ja verensokeri laski.

Viikon jälkeen olo on paljon parempi, päässä ei enää pyöri kolme asiaa yhtä aikaa (oikeastaan kaipaan tuota, tuntuu ettei päässä pyöri nyt mitään). Voi katsoa televisiota ja yhtäkkiä huomata ettei ole varttiin ajatellut mitään, katsonut vain. Normaalisti koko ajan miettii jotain.

Musiikki sen sijaan soi päässä koko ajan. Ennen se oli vain puolet ajasta, nyt se on aina. Ympäri vuorokauden. Ja samat biisit. Mutta ei siihen sentään ihan sekoa, ainakaan enempää kuin oli ennen sekaisin :)

Harvoin tulee hyvälle tuulelle kun lääkäri kertoo itsellä olevan jonkun sairauden. Nyt kuitenkin tulin. Olen F90.0. Olen ADHD-aikuinen. Olen addi. Mutten addikti.

Niin kauan kuin olenkin kuvitellut vain olevani erittäin saamaton ja asioita välttelevä ja se on aiheuttanut suuria ongelmia. Nyt onneksi ystäväni vihjeestä tajusin, että kyse voi oikeasti olla ihan lääketieteellisestä tilasta. Ja niinhän se olikin.

Yritin ensin päästä terveyskeskuksen kautta hoitoon, sain kuukauden päähän lääkäriajan. Lääkäri oli nuori, tuntui melkein äskettäin valmistuneelta. Sanoi ettei tiedä mitään ADHD:sta mutta teetti lyhyet kyselytestit ja sanoi puhuvansa vanhemman lääkärin kanssa. Sain sitten masennustestistäkin korkeat pisteet ja lääkäri ehdotti masennuslääkkeitä, josko olisikin siitä kyse.

Itse olen tuntenut kyllä masennusta, mutta enemmänkin siksi että saamattomuusongelmat aiheuttavat sitä. Ei niin, että masennus aiheuttaisi saamattomuutta. Joten päätin hankkia itse ajan erikoislääkärille enkä aloittaa masennuslääkkeiden käyttöä.

Yllättäen erikoislääkärille sain ajan heti, lääkäri teetti pitemmät, maailmanlaajuisesti käytössä olevat testit, kyseli asioita laidasta laitaan sekä tutki mahdolliset neurologiset ongelmat ja kilpirauhasen. Oireita kun voi tulla muistakin.

Mitään muuta neurologista syytä ei ollut, joten sain diagnoosiksi ADHD:n. Ja se oli helpotus. En olekaan laiska, saamaton ja asioita välttelevä!

Nyt sitten yritetään lääkityksellä ja kuntoutuksella saada asiat kuntoon. Pelkkä diagnoosi jo auttaa paljon.