alkuprovokaatio
Taas on se aika kun homokansa (ja muutkin, mutta [Helsingin] homokansa haluaa tehdä asiasta vain heitä koskevan) ryntää kaduille juhlimaan ja huutamaan ylpeyttään itsestään. Vai hetkinen, mitenkäs se olikaan... Näyttääkö tämä Helsinki Pride 2007:ssä kuvattu video siltä, että väki olisi jotenkin ylpeänä mukana? Tai että jollakulla olisi hauskaa? Tai että ketään edes oikeastaan kiinnostaisi? Entäs vuonna 2008?
Entäs sitten ne reaktiot joita kyseiset tapahtumat saavat aikaan? Yksi hyvä esimerkki jeesustelijoista. Ja silti pitää väkisin mennä esittelemään miten "erilaisia" ovat.
itse asia
Ja siinä tulikin se tärkein asia, jonka haluaisin tuoda julki: homoissa on sellaisia henkilöitä, jotka haluavat olla syrjittyjä. Monet heistä varmasti kieltävät tämän, mikä ei olekaan yllättävää. Enkä ole ainoa havainnoissani, useat muutkin ovat ärsyyntyneet tästä toiminnasta. Miksikö se kuuluu minulle tai heille? Koska mekin olemme homoja. Heidän näkyvä toimintansa aiheuttaa haittoja myös muille sen sijaan että vähentäisi niitä. Mutta he eivät itse sitä tajua.
Voi kun en nyt löydä ranneliikepistenet-sivustolta erään nallen kirjoitusta siitä, miten heitä syrjittiin esimerkiksi kahvilassa. Kun viereisen pöydän äiti oikein siirsi lapsensa kauemmas heistä, ihan kuin homous voisi tarttua! Itselleni taas tuli ensimmäisenä mieleen, että kyseisen porukan puheet tietäen kuka tahansa olisi siirtänyt lapsensa kauemmas kuulemasta moista keskustelua. Ja samoin (hetero)ystäväni sanoi siirtävänsä lapset kauemmas on viereisessä pöydässä puhumassa törkeitä tyttöporukka, homoja, lesboja, rekkakuskeja tai ketä tahansa. Mutta tämä homoporukka haluaa kokea kaiken olevan juuri heitä kohtaan olevaa syrjintää.
Tuosta tuleekin mieleeni Marcus Brigstocken mainio puhe uskonnoista. Hän kritisoi kolmea pääuskontoa (juutalaisuus, kristinusko, islam) ja mainitsi muunmuassa, että varmasti hän saa palautetta, jossa henkilöt väittävät hänen yksilöineen juuri heidän uskontokuntansa edustajat. Sama pätee näihin homoihin: kaikki kritiikki, joka voidaan kääntää heitä vastaan, käännetään. Ja taas huudetaan syrjintää.
Kyseiset henkilöt voisivat myöskin lukea sadun pojasta, joka huusi sutta. Tilanne on aika sama. Kun huudetaan turhaan syrjintää, ei ketään kiinnosta sitten kun sitä syrjintää joskus oikeasti onkin. Ja taas sivulliset kärsivät!
Voisin myös vetää tuosta Marcus Brigstocken videosta syytöksen itseänikin kohtaan. Tämä tietty vauhkoava ihmisryhmä jatkaa toimintaansa osittain myös siksi, että kukaan homoväestöstä ei vastusta heitä. Eli se, että olemme hiljaa ja katselemme pahalla (huom: jopa homot voivat paheksua toisia homoja! syrjintää!) mahdollistaa sen, että jatkavat tätä toimintaansa. Meidän pitäisi perustaa oma tapahtuma tai kampanja, jossa ilmaisemme ettemme ole kyseisen väestönosan toiminnan puolella ja olemme aivan erilaisia. Nyt tavallinen kansa näkee vain pride-väen ja olettaa kaikkien homojen olevan sellaisia. Ja mehän emme ole!
Homojen syrjintä Suomessa on muutenkin aikansa elänyt aihe. En väitä etteikö syrjintää olisi ollut. Olen itsekin sitä kokenut, mutta viimeksi pian 20 vuotta sitten. Ei minulla ole ollut tarvetta selvitellä putkimiesten tai muuttofirmojen "homoystävällisyyttä" kuten eräiden, saati häpeillä vakuutusyhtiössä tai pankissa asioidessani. Ja samaa sanovat ystävänikin! Nyky-yhteiskunnassa jos sinua syrjitään moisissa palveluissa, firmalla ei kauaa hyvin mene. Ja miksi heitä pitäisi kiinnostaa moiset asiat? Pitäisikö yksinhuoltajienkin selvittää "yksinhuoltajaystävälliset" putkimiehet, ettei vain tule syrjintää ja pahoja katseita kun vaimo lähti ja mies on yksin lapsen kanssa? Pitäisikö vasenkätisten varmistua, ettei ravintolassa katsota pahasti kun syökin haarukka oikeassa kädessä? Ei, eikä pitäisi homojenkaan. Sillä kun ei ole merkitystä ellei siitä tee itse numeroa.
Koko ajatus syrjinnästä on niin syvällä tietyissä homokansan edustajissa, että he eivät pääse siitä yli. Jos he viitsisivät edes hieman tutustua historiaan ja siihen, mitä syrjintä oli joitain kymmeniä vuosia sitten, he ymmärtäisivät, että heitä ei todellakaan syrjitä. Tai ainakaan ei syrjittäisi, jos he eivät sitä itse aiheuttaisi käytöksellään.
Eräs henkilö kirjoitti pari päivää sitten pari erittäin hyvää lausetta: "minullakin on joskus ongelmia, mutta ei siksi että olen homo vaan siitä huolimatta" ja "kyllä mä koen olevani erityinen, mutta en suinkaan sen takia että olen homo!" Nämä yksinkertaiset sanonnat kuvastavat hyvin nykypäivää: monet homot kokevat olevansa ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, heitä ei syrjitä tai katsota pahalla, koska ovat kuten muutkin. Heillä ei ole tarvetta juosta kaupungilla huutamassa erilaisuuttaan tai vaatia "hyväksyntää."
Myöskin huomattava on, että Ranneliikepistenetin kyselyssä yli neljännes vastaajista on ilmoittanut, ettei heitä kiinnosta pride. Viidennes on muualla, eli joko pride ei kiinnosta tai sitten tapahtuma ei ole niin tärkeä, että pitäisi tulla kauempaa osallistumaan. Eli melkein puolet kyseisen sivuston käyttäjistä ei ole kiinnostunut pridestä! Ja melkein puolet aikoo osallistua vain harvoihin ja valittuihin tapahtumiin. Miksiköhän, jos kerran pride on niin tärkeä tapahtuma kaikille GLBT-ihmisille?
En todellakaan ehdota, että homojen pitäisi pysytellä piilossa ja hävetä itseämme. Ei suinkaan. Mutta jos laitetaan asioita mittasuhteisiin: moniko prideen osallistuvista käy itsenäisyyspäivän kulkueissa? Jos eivät kaikki, niin miksi heistä homous on suurempi ylpeydenaihe kuin itsenäinen Suomi? Itse en käy kummassakaan, mutta jos johonkin menisin, se olisi kyllä ihan Suomea juhlistava kulkue koska olen ylpeä siitä työstä, jonka isovanhempamme tekivät.
Olen myös ylpeästi oma itseni. Mutta en ole ylpeä siitä, että olen homo, sen enempää kuin olen ylpeä oikeakätisyydestäni, kaksikorvaisuudestani, kävelykyvystäni tai muustakaan asiasta johon itse en ole voinut vaikuttaa. Sen sijaan olen ylpeä siitä, että olen sivistänyt itseäni, olen saavuttanut työelämässä asioita, olen auttanut muita, olen ystävä monille ja niin edelleen.
Nämä ovat asioita joihin minä olen voinut vaikuttaa ja voin olla niistä hyvällä syyllä ylpeä. Voin myös vaikuttaa siihen, millaisena ympäristöni minut käsittää. He näkevät minut ihmisenä, ei homona, ei minään muunakaan vähemmistöryhmän edustajana. Vain ihmisenä. Mikseivät he näe samoin tätä tiettyä homojoukkoa, joka huutaa ja itkee syrjintää? Se on aika itsestäänselvää hyvin monen osalta.
epilogi
Jos joku pride-aktiivi tai muu vetää palkokasvin hengityselimiinsä siitä, että tässä yhdistän kyseisenlaiset homot ja priden, sopii miettiä ihan hetki ensin että miksi. Miksi pride on sellainen, että se on jopa monille homoille vastenmielinen tapahtuma? Miksi pitää julistaa erilaisuuttaan saadakseen hyväksyntää? Miksi kulkueessakaan ei näytä kenelläkään olevan oikeasti hauskaa, kuten ulkomaisissa kulkueissa? Ja minulle saa kirjoittaa vastineita aivan vapaasti ja selittää asioita. En pure enkä sulje silmiäni ja korviani. Haluan keskustelua tästä aiheesta.
Lopuksi haluan linkittää Helsinki Pride 2009 -mainoksen. Kuinka moni homo kokee tuon erittäin eriarvoistavana, stereotypioivana ja suoraansanoen loukkaavana? Ainakin hyvin moni lähipiirissäni, minä mukaanlukien. Ja jopa ne pahat syrjivät heterot ovat sanoneet minulle samaa! Ehkä kyseessä on sisäpiirivitsi, mutta siinä se ongelma onkin: sisäpiiri sulkee kaikki muut ulkopuolelleen!
Että kiitos vaan, prideväki, että lisäätte toiminnallanne eriarvoisuutta ja syrjintää yhteiskunnassamme. Kiitos, että teette kaikkien elämästä vaikeampaa, niin homojen kuin heteroidenkin. Tämä ei varmaankaan ole tarkoituksenne, mutta ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja pohtia tässä esille nostamiani asioita. Ja olen varma, että monet homot minun lisäkseni olisivat valmiita keskustelemaan enemmänkin asiasta ja katsomaan mitä asioille voisi oikeasti tehdä. Jos teillä vain on ns. munaa harkita toimintanne virheellisyyttä.
Odotan innolla kaikkien lukijoiden vastauksia ja en sensuroi mitään viestejä tällä sivulla elleivät ne sisällä jotain erittäin törkeää, mautonta tai laitonta. Vastakkainen mielipide perusteltuna ei moinen ole ja saa varmasti jäädä tänne.