Suomessa on ollut vuosikaudet käytössä TV-maksujärjestelmä. Ensin kyseessä
oli TV-lupamaksu, eli ihmisten piti maksaa siitä, että heillä oli televisio.
Tätä ennen jo maksettiin siitä että oli radio. Nykyään nimike on TV-maksu,
jottei kuulostaisi niin typerältä. "Ai pitääkö mulla olla lupa, että saan
TV:n? Miksei sellaista vaadita sitten kaupassa?" Sehän olisikin ollut
looginen veto: et voi ostaa kaupasta televisiota ilman että esität lupasi.
Nykyään maksuja valvotaan TV-mainonnalla, ihmisten pelottelulla ja
kotihäiriköinnillä. Tai ainakin sen uhkailulla, itse en ole ikinä tavannut
elävää TV-maksutarkastajaa, ystävistänikin vain yksi. TV-maksuhallinnon
verkkosivuilla kerrotaan seuraavaa: vuonna 2002 oli rekisteröityneitä
TV-maksajia 2011306 kappaletta. TV-maksu on halvimmillaan vuoden jaksossa,
jolloin se on 165,15 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2002
kerättiin minimissään 332167185,90 euroa. Tässä ei vielä oteta huomioon
pienemmällä aikavälillä maksavia, eikä sakkoja saaneita.
TV-maksuhallinto kertoo myös, että maksuhallintoon kulut ovat nykyään "noin
2,9 % kerätyistä TV-maksuista". Tuosta summasta kulut ovat siis noin 9,6
miljoonaa euroa. Summa näyttää isolta ja jotta sen saisi vielä
lisäperspektiiviin, tuolla summalla pystyttäisi ottamaan 1200 euron
kuukausipalkalla töihin yli 400 ihmistä vuodeksi, työnantajamaksuineen.
Miten voi olla varaa polttaa näin paljon rahoja pelkkään maksuhallintoon,
kun sama voitaisi hoitaa veroista!
TV-maksuhallinto mainostaa jatkuvasti televisiossa, bussipysäkeillä, lehdissä
jne. Tämä ei ole ilmaista, eikä edes halpaa. Helposti poltetaan miljoonia
vuodessa kaikeen tähän. Miljoonia, joilla voitaisi tukea lapsiperheitä,
työllisyyttä, palkata melkein jokaiseen kuntaan täysipäiväinen
kuluttajaneuvoja. Mutta ei, halutaan pitää oma pieni virasto, joka vain tuhlaa
rahaa, muttei tuota mitään.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2002 oli työvoimaa väestöstä 2372000 ihmistä.
Keskiansio vuoden 2002 viimeisellä neljänneksellä oli 2210€/kk. Tämä tarkoittaa
sitä, että palkkoja maksettiin vuonna 2002 noin 63 miljardia euroa.
TV-maksuhallinnon keräämät maksut (332 miljoonaa euroa) ovat noin puoli
prosenttia maksetuista palkoista. Eli jos kaikki maksaisimme tämän osan
veroissa, se tekisi noin puolen prosenttiyksikön nousun. Tässä ei kuitenkaan
ole otettu huomioon yritysten osuutta maksetuista TV-maksuista, joka laskee
tätä osuutta.
Jos taas lasketaan tämän keskiansion (2210€/kk) mukaan, vuositulot ovat noin
26520€ (lomarahat jne unohdettu). Verohallinnon laskurin mukaan Helsingissä
asuva evlut kirkkoon kuuluva henkilö maksaa veroja 6894€, joten käteen jää
19625€. Täten vuoden TV-maksu maksaa hänelle 0,85% käteen jäävästä osuudesta.
Huomattavan paljon enemmän kuin veroina. Tässä ei myöskään ole otettu huomioon
tuota 9,6 miljoonan euron ylijäämää, joka voitaisi vielä käyttää johonkin
yleishyödylliseen toimintaan. Eikä sitä faktaa, että nuoret ovat ne jotka
kärsivät. TV-maksuhallinnon mukaan Helsingissä kampanjan aikana vuonna 2001
saatiin 8000 uutta TV-ilmoitusta, joista 32% tuli 18-24 -vuotiailta.
Voimme hyvin arvata, että heidän tulonsa eivät ole keskiarvon kohdalla vaan
usein puolet tuosta. Silti he maksavat saman summan kuin ne, jotka tienaavat
paljon enemmän. Samoin he maksavat saman summan yksinäisestä TV:n
katselustaan kuin viiden lapsen perhe.
Kysynkin siis vain mitä järkeä tällaisessa toiminnassa on? Puhumattakaan vielä
siitä, että valtiolla pitää olla rekisteri ihmisistä, jotka omistavat
television. Ja samalla tehdä ihmisistä rikollisia vain siksi
että sattuvat katsomaan jotain kanavaa. Kanavaa jolla ei välttämättä ole
mitään tekemistä Yleisradion tai minkään muunkaan suomalaisen televisioyhtiön
kanssa.
Eläkeläisten verotus puuttuu nykyisestä laskelmasta muttei vaikuta paljoakaan numeroihin.