23.06.2005 - Huom! Tässä on laskettu väärällä numerolla palkkatietoja, katso uudemmat laskelmat
Suomessa on ollut jo 25 vuotta kuluttajaneuvontaa. Silti neuvonnan taso on
järkyttävän huonoa ja vaihtelevaa. Kuluttajaneuvonta on myös jaettu kolmeen
osaan, joista kukaan ei tiedä mitä toinen tekee. Soppa on siis ollut valmis
jo kauan, mutta miksei kukaan tee asialle mitään?
Kunnallinen neuvonta
Kunnallinen neuvonta on, kuten nimikin sanoo, kuntien tarjoama palvelu. Tätä
palvelua yleensä tarjoaa satunnainen työntekijä muiden tointensa ohessa.
Kuluttajaneuvontaa ei siis nähdä niin tärkeänä, että tätä varten varattaisi
kunnolla työntekijöitä ja käsittelyaikaa. Esimerkiksi Helsingissä on
mahdollista saada kuluttajaneuvoja kiinni kahdentoista tunnin ajan viikossa.
Ja suurimman osan ajasta linjat ovat tietysti varattuja.
Kunnallisen neuvonnan tarkoitus on avustaa kuluttajaa yksittäisissä
ongelmatilanteissa. Silti neuvojien osaamistaso on hyvin vaihteleva.
Neuvojien pitäisi kertoa, miten lain mukaan toimitaan tilanteissa, silti
neuvojat eivät tunne edes lakeja. Miten sokea voi opastaa sokeaa? Myöskin
neuvojien antamat neuvot ovat hyvin virheellisiä, kuten olen omakohtaisesti
usein todennut.
Kuluttajavirasto
Kuluttajavirasto on valtiollinen elin, jonka tarkoituksena on antaa yleisiä
ohjeita, eikä puuttua yksittäisiin tapauksiin. On kuitenkin hyvin vaikea
kysyä neuvoa yleisiin tapauksiin ilman tiettyä esimerkkitapausta. Onneksi
neuvojat eivät heti lyö luuria kiinni, jos onkin yksittäinen esimerkkitapaus.
Kuluttajaviraston henkilökunnan osaamistaso on myös kovin vaihteleva.
Virastosta saa myös eri henkilöiltä eri vastauksen samaan kysymykseen,
parhaimmillaan jopa samalta henkilöltä eri päivänä! Joten lain tulkinta tämän
viraston tekemänä on aika turha. Virasto ei myöskään vastaa
sähköpostikyselyihin kuin silloin tällöin ja yleensä silloinkin vain kun
lähettää saman kysymyksen kolmanteen kertaan ja kertoo tästä. Milloinkas sitä
olisikaan niin kiire ettei voisi kolmea kuukautta odottaa vastausta.
Puhelimitse kun ei varmaa vastausta saa, kirjallinen on aina varmempi. Ehkä
juuri siksi vastausta ei saa, kukaan ei halua seistä sanojensa takana?
Kuluttajavalituslautakunta
Kuluttajavalituslautakunta on "ylin" toimielin kuluttajaneuvonnassa. Sinne
kuluttaja voi viedä asian, joka ei ole selvinnyt kuluttajaneuvojan
avustuksella. Yrittäjä ei voi viedä asiaa käsittelyyn, joten jos kuluttaja
haluaa, hän voi jatkaa vuosia yrityksen kiusaamista asialla ja olla
viemättä asiaa oikeuteen tai kuluttajavalituslautakuntaan!
Kuluttajavalituslautakunnan henkilökunta on myös aika vaihtelevaa. Jotkut
tekevät asiat nopeasti ja selkeästi lakien mukaan. Toiset taas välttävät
esimerkiksi kirjallista yhteydenpitoa mahdollisimman kauan (kuluttajan ja
yrityksen taas PITÄÄ hoitaa yhteydenpito kirjallisena). Täten asian selvitys
on hyvin hankalaa. Myöskin kuluttajavalituslautakunnan pitäisi tutkia
kuluttajan väitteiden ja vaateiden laillisuus. Lautakunnan tarkastajat voivat
kuitenin käytännössä venyttää asian käsittelyä pitkälti yli vuoteen
halutessaan. Ja mikä parasta: lautakunnan ei tarvitse antaa
päätöstä, jos eivät halua. Mitään perusteluja tälle ei tarvitse antaa,
eikä päätöksestä voi valittaa.
Jos yrittäjä on eri mieltä lautakunnan kanssa, eikä halua taipua
päätökseen, pääsee Kuluttajaviraston mustalle listalle. Ja täältähän ei
pois pääse muuten kuin kärsimällä lautakunnan "ehdottama" rangaistus.
Kuluttajavalituslautakunnan edustaja on myös sanonut, että käsittely on
"pr-toimintaa". Miten ihmeessä asian laillisuuden selvittäminen voi olla
pr-toimintaa? Käyvätkö ihmiset oikeudessa pr-toiminnan takia? Eivät. He
haluavat selvittää laillisuuden. Silti lautakuntaan viedyllä asialla ei
tarvitse olla mitään tekemistä lakien kanssa. Edustajat voivat myös
suositella yritykselle sopimista (yrityksen kustannuksella, vaikka ovat
edellisessä lauseessa sanoneet ettei kuluttajalla ole mitään laillisia
perusteita) vain siksi, että asia saataisi pois heidän käsittelystään.
Mutta kirjallisena tätä ei saa, eikä perusteluja miksi.
Yhteenveto
Suomen kuluttajaneuvonta on vitsi monilta osin. Asialle pitäisi tehdä jotain
ja pian. Paras toimintamalli olisi perustaa yksi virasto, joka hoitaisi kaikki
toiminnot. Tällöin ei olisi sekaannuksia toimintatavoissa, kun ei olisi yli
neljääsataa toimipistettä. Mutta tämä ei tunnu käyvän valtiolle, jostain
syystä. Mainostetaan neljännesvuosisadan jatkunutta kuluttajaneuvontaa, mutta
olisikohan jo aika ymmärtää, ettei nykyaikana voi enää neuvoa samalla tavalla
kuin 25 vuotta sitten?